skip to main
|
skip to sidebar
Tuulessa lentää
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Katselen virtaa,
yksin olen seurassa
ystävien.
Mustarastaan keltainen
silmärengas tuijottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lukijat
Blogiarkisto
▼
2010
(75)
▼
maaliskuuta
(75)
Tulessa lentää
Varis raapaisee laulun, naapurin koira karkaa kevä...
Lyhyt konsertti: mustarastaiden huilut, kosken koh...
Kuikkaa huuto yli järven haukka liitelee. Jään pit...
Puu kasvaa suoraan. Latva etsii valoa. Runko renka...
Kevätriehaa ja iloa luonto tulvii. Peipposet, rast...
Katselen virtaa, yksin olen seurassa ystävien. Mus...
Muistanko vielä, kun lehdet putoavat, miten lämmit...
Kevätlinnunsilmä saa sammalikon näyttämään säikäht...
"Jotain lämmintä pitäisi kai sanoa eikä aina vain:...
Tikan vieraaksi kutsutta peippopari kololle pyrkii...
Kiinanruusu on tehnyt kaksi nuppua. Miksi vain kak...
Pöristen lentää ampiainen kukkaan. Hetken vain tut...
Sukii itseään ampiainen. Häihinkö menossa valossa ...
Sinitiainen lentää tuhkakupille. Ei ole raukka vie...
Äänettä jauhaa yhä muistoissani mylly. Kylä hiljen...
Kauneus kuiskaa hiljaa kuin pilvien alta paistava...
Nukenvaunuissa nukkumatti supistaa raitalehtensä. ...
Lentää sisälle talooni pörriäinen. Lehti lämähtää....
Sadetta huutaa maa, lehdet puhkeavat, siemen elävä...
Nuolihaukka on ilmojen lintu, jonka siivet kantava...
Muuttoarpia muistot kaikki. Etsintää elämä. Kuinka...
Lentokoneiden vanat halkovat taivaan. Mukaan en ta...
Sitten kun, sitten kun, ei heti, joskus kai muinai...
Tuulikanteleen helinä, peipon laulu, aamun iloja. ...
Tulen metsästä pihkan tuoksu käsissä. Kohta on tal...
Ahneen säkki on pohjaton. Kaivo tyhjä. Onneton tah...
Taakka kevyt ja huoleton askel sillä, joka uskalt...
Kuka raaskisi kitkeä puutarhasta pelto-orvokin; ni...
Vesi ryöppyää. Kolme polvenkorkuista kisaa virrass...
Sade virvoittaa. Olemassaoloni - vainko kaiken muu...
Riippumatto ja tähti, tumman taivaan yli vilkkuvat...
Huomisen murheen, eilisen surun vanki olet, jos mi...
Se sirkutusta on vasta kun seitsemän talitiaisen l...
Viidenkymmenen vuoden taakka harteillaan kukki its...
Toiveesi olkoon (kerran jos toivoa saat) ikuinen n...
Luhakerttusen kännykkä soi terveiset Afrikasta. Ei...
Tänä kesänä tärkeintä on oppia katsomaan kuinka si...
Paistaa autio aurinko. Mustan kiven poinnalta ves...
Vaikka virta on kiivas, liestyvät kivet pikkuhilja...
Kolme ruskeaa lehmää laiduntaa joen rannalla. Yöks...
Tuomaria ei totuus kiinnosta. Sitä tärkeämpi on ju...
Jos sanot muuta kuin mitä ajattelet, tulet varmast...
Toiveeni eivät toteudu. Kaikki vain tapahtuu. Hake...
Ilman tietoa totuudesta ei ole puheen taidetta, ei...
Metsälammessa uin kera kyyn ja tavin. Neidonkoren...
Jossain hän kulkee piirtää mandalan multaan, tahto...
Kaikkein vaikeinta on luopua lapsesta. Uskoa tuule...
Kun kesä kääntyy syksyksi, nousee illan aurinko jo...
Hirren sisällä tikittää. Lyö ruumistaan onkalon se...
Ukkosenilma tekee kesäpäivästä mielenkiintoisen, l...
Puurkainen tuuli kasaa pilvet taivaalle. Maa tumme...
Saaristomeri: Suunnaltaan vaihtelevaa, mahdollises...
Kaksoset uivat vielä kohdussa kohden tätä maailmaa...
Vastasyntyneen silmissä näkee oman itsensä hetken....
Vastasyntyneen silmistä näkee kauas sukupolvien ta...
Sen jälkeenkin kun poikaset jo lentävät peippo kut...
Ei ole kiire, kun valkoiset perhoset tanssivat ham...
Marjat kypsyvät. Kirsikat hohtavia kuin jalokivet....
Isäntä leikkaa ruohon. Vihreää kaikki. Ei ehdi kuk...
Ukkospilvellä on ukkosen voima, vaan tuulessa seki...
Linnut vaienneet. Metsä seisoo ääntön. Ei tule ket...
Yön taivas hohtaa Simbergin keltaista. Ei! Ei tule...
Syksystä alkoi pouta. Ilma lämpeni. Myrsky laantui...
Vääjäämättä, se vääjäämättä uppoaa kevytkin lehti....
Auringonkukat venyttivät vartensa räystääseen asti...
Olen antanut leikata tukkani ja hiukseni ovat muut...
Hammas katkesi. Vaan mitäpä se haittaa. Tällä määr...
Kiinanruusuni vasta kummallinen on: yrittää kuolla...
Eilen leijaili auringossa hitaasi kaksi valkoista ...
Tupakka hehkuu pimeässä joella outo ja vieras lint...
Naps - niin kuin valot sammuvat. On pimeää. Ei tu...
Ei, se ei ole masennusta. Sehän on melankoliaa. Pi...
Marraskuu. Yhä kukkivat köynnöskrassit. Kirkkaat ...
Näissä metsissä vain olemassaolon taistelu jatkuu....
Tietoja minusta
Kaija Olin-Arvola
Runoilija ja kiroilija
Tarkastele profiilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti