Tulessa lentää

Kustantaja: Tuulentupa 2005

Varis raapaisee
laulun, naapurin koira
karkaa kevättä
kohden kaikki tuulessa
lentää - ajatus, hattu.

Lyhyt konsertti:
mustarastaiden huilut,
kosken kohina
vetää puoleensa rannan
tummaa itkupajua.

Kuikkaa huuto yli
järven haukka liitelee.
Jään pitsi sulaa.
Äänettä nousee kukka.
Murheen määrä on sama.

Puu kasvaa suoraan.
Latva etsii valoa.
Runko renkaillaan
muistaa valittamatta
maahan lentäneet lehdet.

Kevätriehaa ja
iloa luonto tulvii.
Peipposet, rastaat
kilpaa laulavat täällä;
käynnissä täysi sota.

Katselen virtaa,
yksin olen seurassa
ystävien.
Mustarastaan keltainen
silmärengas tuijottaa.

Muistanko vielä,
kun lehdet putoavat,
miten lämmitti
keväinen aurinko ja
lounainen merituuli.

Kevätlinnunsilmä saa
sammalikon näyttämään
säikähtäneeltä.
Ilma lämpenee tänään.
Kevät kääntyy kesäksi.

"Jotain lämmintä
pitäisi kai sanoa
eikä aina vain:
Onko kohta jo ruokaa?"
Lämmintä ruokaa siis.

Tikan vieraaksi
kutsutta peippopari
kololle pyrkii.
Leipä maistuu ja jo saa
isäntä itse lähteä.

Kiinanruusu on
tehnyt kaksi nuppua.
Miksi vain kaksi?
Olenpa minä ahne.
Ei se enempää jaksa.

Pöristen lentää
ampiainen kukkaan.
Hetken vain tutkii,
jo huomaa erehdyksen
silkkisen joulutähden.

Sukii itseään
ampiainen. Häihinkö
menossa valossa
kesän siivet hohtavat.
Lentoon nousee keveään.

Sinitiainen
lentää tuhkakupille.
Ei ole raukka
vielä kuullut tupakan
turmiollisuudesta.

Äänettä jauhaa
yhä muistoissani mylly.
Kylä hiljenee
keskipäivän helteessä.
Koski yksin elävä.

Kauneus kuiskaa
hiljaa kuin pilvien alta
paistava päivä
juuri ennen myrskyä,
kun kaukana jyrisee.

Nukenvaunuissa
nukkumatti supistaa
raitalehtensä.
Tähän aikaan voi kuulla
kyyhkysen iltalaulun.

Lentää sisälle
talooni pörriäinen.
Lehti lämähtää.
Yhä yöllä korvissa
surisee. Suren. Suren.

Sadetta huutaa
maa, lehdet puhkeavat,
siemen elävä.
Kiire kaikilla kesäkuu niin
kuin salaman isku.